Mietin tänään mitä minulla on omalla tunnollani taakkana. Nämä omantunnon taakat tulevat mieleen kun kuljen tässä surussa. 

Läheisen ihmisen tukeminen jää vähäiseksi kun yrittää selvitä omassa arjessaan huomiseen. Yhteydenpito unohtuu kun päivät kiitävät arkisissa toimissa ja katse on suunnattuna seuraavaan karttuvaan laskupinoon. 

Joskus tämän "yltäkylläisen elämän" pyörteessä toivon yksinkertaisempaa menneisyyden elämää:

Aikaa jolloin rahalla ei ollut niin suurta merkitystä kuin nyt.