Pari vuotta sitten silloinen työnantajani sanoi että "kyllä tuo optimistisuus minusta vielä karsitaan". Täytyy tunnustaa että kovilla se on ollut. Välillä suorastaan heikoilla. 

Elämä on suorastaan potkinut persuuksille, lyönyt ovia edestä kiinni, uittanut vastavirtaan, heittänyt akanoita tielle ja SILTI olen jaksanut vääntää sen optimistisen ajattelun päälle. Vielä. Pidän tätä puolta itsestäni vahvuutena: silloin tällöin pystyn nousemaan varpailleni ja katsomaan ongelmien yli/ohi.

Välillä on ollut hapenottokyky huonolla. On pitänyt vetäytyä piiloon paranemaan ja irtisanoutua kaikesta. Antaa luonnon ja ajan parantaa. Näennäisen palautumisen jälkeen on taas pakko painaa olka tuulta vasten ja lähteä rahan perään. 

Paljon kielikuvia, mutta nämä kertovat aika hyvin miten haasteellista työelämä minulle on ollut. Onnellinen se, jolle työ on ollut jatkuvaa juhlaa ja/tai saa tehdä unelmatyötään. Itselläni on 1,5 cm:n nippu työtodistuksia. 

Heikkoina hetkinä olisi tehnyt mieli jäädä kotiin turvaan. Lämpimään pesään oman kullan ja kissan luo. 

Lähdenpä tästä aamulenkille ja haen sieltä rauhaa tehdä taas tämän päivän.