Talvi on kulunut työn touhussa.

Ylihuomenna koittaa se päivä jolloin olen tyhjän päällä. Eikä se ole aprillia.

Tyhjän päällä tarkoittaa minulle epävarmaa tulevaisuutta (työ, raha, eläminen).

Ylihuomenna aletaan toden teolla toteuttaa oppeja siitä miten leipää pidennetään ja elämistä kavennetaan. Tiukimmillaan tämä menee siihen, että hartaasti remontoitu talo myydään ja toisesta autosta luovutaan.

Aletaan toteuttaa sitä paljon puhuttua aktiivimallia meidänkin perheessä (oikein kahden hengen voimin) suuren työttömyyden alueella, jossa ikäväestö vanhenee, nuoret pakenee sinne missä pääsevät töihin/kouluihin ja me keski-ikäiset kyyristymme paikalleen selviämään kun tuulet pyyhkivät yli ja yhteiskunta sekoaa.

Eläminen ei lopu tähän, vaikka monesta asiasta on varmasti vielä luovuttava.

Täytyy tunnustaa että pelko hiipii kannoilla MUTTA nyt on katsottava härkää silmiin ja tartuttava sitä saravista!