Olin eilen ensimmäisen kerran järjestämässäni "työhuoneessa". Päivä kului niin nopeaan etten ehtinyt juuri ajankulua huomata.

 Hesarin eilinen (13.11.2017) Fingerporin oivallus torimyyjästä tuo muistoja (ilman taka-ajatusta).

Tiedän miltä torimyyjän arkin tuntuu: olen ollut torilla myymässä 80-luvun lopussa. Silloinen kaupunginjohtaja kannusti torielämän vilkastumista ja puhui iloisenvärisistä torikojuista joita sinne laitettaisiin. Ei niitä ole vielä näkynyt (siinä kaupungissa).

Viimeksi torilla asiakkaana käydessäni näin miten sekin perinne on hiipunut. Ei ole leipä heilläkään helpossa.

Sinällään ajatus on hyvä ja perinteikäs: kotona tuotteitaan valmistavat voivat edullisesti tuoda tuotteitaan suoramyyntiin. Marketti torin laidalla on vaan kova kilpailija - eikä perinteitä arvostavalla ole useinkaan rahaa ostaa. Jos torimyyntiä harkitsee, luulenpa että se nettitori/-myynti on paljon tehokkaampaa. Asiakkaita odotellessa voi vielä tehdäkin jotain.

Muistan miltä tuntui nousta viideltä töihin, kasata torikoju viileässä aamusumussa, kuulla puolilta päivin päivän ainoan asiakkaan kävelevän ohi sanoen että on liian kallista/ei kiitos (eikä se tilauksen tehnyt hakenutkaan sitä tuotetta) ja sitten pomo kävi sanoa napsauttamassa kiitokset. 

Siinäpä Blowupit!