Kuuntelin Jukka Norvannon ajatuksia pimeydestä ja valosta. Jos olisi vain valoa emme tietäisi sitä valoksi ilman pimeyttä.

Asia on juuri niin. 

Eilen koin pimeyden tulevaisuuden pelkona, ahdistusta miten selviäisimme tästä eteenpäin - kun tuloja ei ole. Onneksi olen saanut valon, uskon ja toivon että elämä kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ilman tätä elämää en olisi minä, ilman näitä koettelemuksia emme olisi me ja ilman valoa (välillä hyvinkin pientä tuikkua) pimeyden keskellä emme jaksaisi huomiseen. 

Toivon todella ettei mikään valoamme sammuttaisi. Jos emme jaksa itse sitä lyhtyä kantaa toivon että meillä olisi joku joka sitä vierellämme pitelisi.