tiistai, 17. huhtikuu 2018

Omatunto ja arki

Mietin tänään mitä minulla on omalla tunnollani taakkana. Nämä omantunnon taakat tulevat mieleen kun kuljen tässä surussa. 

Läheisen ihmisen tukeminen jää vähäiseksi kun yrittää selvitä omassa arjessaan huomiseen. Yhteydenpito unohtuu kun päivät kiitävät arkisissa toimissa ja katse on suunnattuna seuraavaan karttuvaan laskupinoon. 

Joskus tämän "yltäkylläisen elämän" pyörteessä toivon yksinkertaisempaa menneisyyden elämää:

Aikaa jolloin rahalla ei ollut niin suurta merkitystä kuin nyt.

maanantai, 16. huhtikuu 2018

Pitäkää huolta vesistöistä!

Tänä keväänä olen huomannut monessa uutisessa/luontodokumentissa huolta merien täyttymisestä muovista ja muusta moskasta.

Miten pidämme huolta tuhansien järvien maastamme? 

Seurasimme viime viikonloppuna viimeisimpiä pilkkikisoja. Nähtiin tupakka-askin, olut tölkin, eväspussin yms. huoletonta viskaamista jäälle. Jos jokaisessa kalastus tapahtumassa  heitetään vaikka 30 roskaa, niin paljonko on yhteensä koko kautena/kymmenen vuoden päästä jätettä vesistöissämme?

Syömmeko jo muovinmuruja kotoisissa ahvenissa ja järvilohissa? Millaiset rannat ja vedet me jätämme lapsillemme ja lastemme lapsille?

Hei ihmiset! Herätkää! 

torstai, 12. huhtikuu 2018

titityy!

 

Kevät saapuu kohinalla: linnut   laulavat, tuulessa on raikkautta ja aurinko lämmittää talon seinustalla.

Joka päivä seuraan miten lumen pinta laskee -miten pihakivet alkavat paljastua yksi kerrallaan. Istumme lasiverannalla ja suunnittelemme mitä sulan maan aikana ehtisi tehdä! Miten nämä valostuvat päivät mitenkään riittävät kaikkeen siihen, mitä pitäisi..

halkopuun keruu ja haloksi tekeminen, halkojen varastoon siirto ja pinoaminen

alituinen ruohonleikkuu ja heinän niitto (käsin)

piharakennusten huoltotyöt (tänä kesänä luultavasti katoissa on joitain)

peruna- ja kasvimaan perustaminen ja laitto, hoitotyöt sekä syksyllä sadonkorjuu (myös säilöntä)

marjapensaitten ja mansikkamaan hoito, sadonkorjuu, säilöntä

metsämarjojen, yrttien ja sienien keruu ja säilöntä

kalastus

lähes kaikki nämä kahteen talouteen (omaamme ja äidin auttaminen)

ym.ym. tehtävät asiat

Nämä ovat kaikki tuttuja asioita maaseudulla asuville, mutta kirjasin niitä tähän ihan itseänikin varten. Kun listaa lukee toteaa ainakin kolme (enemmänkin) asiaa:

1. ruoan lisää löytää täällä aika paljon

2. vaatii paljon aikaa, vaivaa, tietotaitoa, asioitten suunnittelua, työjärjestystä

3. tämä ei ole ansiotuloa (millä ne laskut maksetaan?)

Jätän kohdan 3. myöhempään käsittelyyn...

maanantai, 9. huhtikuu 2018

Se on ohi

Isäni kuoli toissayönä (7.4).

Eilinen päivä oli sekava ja väsynyt. Liikaa valvomista, huolta, järkytystä, surua ja helpotusta sekaisin.

Sanoisin siunaukseksi ja armoksi että isä kuoli helposti ja kauniisti. Armolla ja siunauksella on vain niin uskonnollinen merkitys, että sanojen syvempi merkitys jää sanan uskonto taakse - samoin kuin surullinen. Surullinen kulkee surun kanssa, kantaa sitä mukanaan, on pukeutunut siihen, ripustanut sen kaulaansa ja piilottanut sen paidan alle - piiloon muilta mutta niin kehnosti että muutkin sen näkevät. 

Olen ollut niin lähellä kuolemaa kuin elävä ihminen voi - enkä nähnyt siinä mitään pelättävää. Ainoa kipu mitä tunnen on itsekästä: ikävää ja luopumisen tuskaa, tietoa siitä että tämä ihminen on kokonaisena enää vain tässä ja että nämä hetket ovat lopussa enkä voi menneitä aikoja saada kuin hämärtyvissä muistoissa takaisin.

Tiedän ettei kaikilla ole mahdollista olla paikalla rakkaimman vierellä kun kuolema tulee - eikä kaikilla ole edes rohkeutta. En minäkään ole rohkea. Myönnän että pekäsin ja olin kauhuissani, mutta nyt tiedän etten voinut tehdä muuten.

Olkoonkin ettei kuolemaa lähellä oleva ihminen järjellisesti ajatellen tiedä että hänelle puhutaan/ollaan lähellä, mutta olen nähnyt nyt että jollain tasolla hän tietää ja näkee.. En tätä asiaa tämän enempää avaa, koska en osaa asiaa kirjoittaa niin että se ymmärrettäisiin niinkuin minä sen ymmärrän.

Läheisen kuolema on hyvin henkilökohtainen asia. Sivullisia se kiinnostaa ja siitä kysellään - ymmärrän sen tänään (toissapäivänä en vielä tiennyt): jos sitä ei ole vierestä katsonut ei tiedä mitä siinä oikeasti tapahtuu ja miltä se tuntuu. 

TVssä oli Sohvaperunoissa pätkä uutisista jossa kerrottiin kuolemaan valmentautumisesta. Mielestäni tässä näkyi se miten olemme vieraannuttaneet itsemme elämän yhdestä perusasiasta (toinen on syntymä). Olemme sen ulkoistaneet muille: meillehän sitä ei tapahdu tai sen ajatteleminen/miettiminen kutsuu kuolemaa luokse. 

Tiedän nyt todeksi mitä lopussa tapahtuu - tästä lahjasta kiitän isääni.

torstai, 5. huhtikuu 2018

Elämän kierto

Me synnymme, elämme ja kuolemme. Kauhean kliseistä, mutta juuri näinä päivinä näitä kovasti mietin. Ajattelen elämän pituutta ja kaikkia niitä muistoja joita toisillemme annamme. 

Omalta kohdaltani en pysty geenejäni enään siirtämään - se on myöhäistä. En voi antaa muistoja itsestäni. Kun kuoleman aika koittaa unohdun aika pian. Muutamassa vuodessa kasvoni kuvissa menettää merkityksensä eikä kukaan ei tiedä mitä minä tunsin ja tein. 

Minusta juuri tämä on lohdullista. Tekemäni virheet hautautuvat ajan tuuliin, eikä niillä ole kovinkaan suurta merkitystä. Suuria asioita en ole tehnyt eikä sellaisten vaaliminenkaan ole taakkana minulla. Oikeastaan olen aika vapaa elämään ja kuolemaan näitten tähtien alla. 

Katson isäni elettyä elämää - sen loppusuoraa ikävästä ja luopumisesta raskaana. Itsekkäästi.

Siltikään en luopuisi hetkestäkään jonka olen tällä loppusuoralla ollut mukana. Olen saanut häneltä sellaisia muistoja, joita en pysty autenttisesti kenellekään siirtämään. Isäni on opettanut minulle omalla elämällään miten elämän realiteetit on otettava vastaan; yksi kerrallaan sellaisenaan kuin ne eteen tulevat. En sano etteikö heikkojakin hetkiä ole ollut (näen ne kyllä vaikka hän on niitä minulta koettanut peittää), mutta siltikin hän on elänyt kaiken tämän koettelemuksen läpi.

Tämä kaikki on näyttänyt minulle, miten terveys murenee pala kerrallaan niin että jäljelle jää vain kuori jonka silmissä jokainen henkäys on vain askel kohti muutosta - persoonasta persoonattomaksi. 

Tämä persoona on ollut ainutlaatuinen - minulle (ja monelle muulle) tärkeä ja rakas.

Enkä minä pysty tätä hänelle sanomaan. Mykkänä kiitän kaikesta siitä mitä hän on merkinnyt ja tulee merkitsemään minulle.