maanantai, 20. marraskuu 2017

Syrjäkylien tulevaisuus

Kunnassamme valmistuu ensi syksynä valokuitukaapelin viimeinen linja. Me saimme sen tänä syksynä. Minusta on hyvä että kunta osallistuu kustannuksiin ja kohtuullistaa näin liittymähintaa. Näin kuntamme jokaiselle sopelle on annettu mahdollisuus pysyä ajassa mukana. 

Yksi kylä on nimennyt kylänsä älykyläksi. Tässä on ymmärtääkseni tavoitteena saada kylälle lisää asiakkaita - mahdollistaahan tällainen yhteys etätyön. Aika harva on valitettavasti käyttänyt täällä tätä mahdollisuutta. Kuntamme asukkaat toivottavat varmasti kaikki uudet asukkaat tervetulleiksi (omalla jäyhällä tavallaan).

Valokuituliittymän hankkiminen vaatii jonkinlaista omaa pääomaa, eikä kaikilla kuntamme asukkailla ole varmasti mahdollisuutta tätä hankkia. Asiasta tiedotettiin niin hyvissä ajoin, että me ehdimme vaaditun summan säästää (elokuvakanavaa emme hanki). Toinen asia joka tulee mieleen on ikärakenne: suuri osa asukkaistamme on jo sen ikäisiä etteivät he näe tätä tärkeäksi, eivätkä tunne tarvetta taata tilan jatkumista, eikä asukkaita enää ole tai tule omaan pihapiiriin.

Silloin kun ensi kerran tällaisesta hankkeesta kuulin ajattelin, että nyt suunnitellaan kunnan/maakunnan palvelujen siirtämistä laajemmalla otannalla nettiin (esim. kotisairaanhoito, lääkäri, kirkko, kunnan virasto..). Tulevaisuudessa tuskin tapaamme näitä virkamiehiä ja -naisia joka viikko. Kasvot voivat tulla nettikameran kautta tutummaksi, ja emaileja lähtee tiheämpään. Suuressa maailmassa nämä asiat ovatkin jo tuttuja, ja siihen se täälläkin on taivuttava. Ymmarrän ja näen selkeästi miksi tämä nettiin siirtyminen tapahtuu: se on kustannustehokasta näin harvaan asutulla alueella ja elämällä on vain tapana mennä eteenpäin. 

Viime viikolla kylien edustajien kokoontumisen viestinä oli mm. se että nyt on aloitettu hanke jossa kokeillaan ja testataan millaisia palveluja ja miten niitä voitaisiin tarjota. Tässä pitää kylien edustajien olla nyt tarkkana ja mukana. Näen tämän tärkeänä siksi, että

  • koevaiheessa voidaan vielä jotenkin asioiden toteutukseen vaikuttaa
  • kyläyhdistykset ovat voittoa tavoittelemattomia kyläläisten edunvalvojia jotka pystyvät tarjoamaan kaikille sen asukkaille edullista/maksutonta kylätalopalvelua  

Herätkää hyvät ihmiset!! 

sunnuntai, 19. marraskuu 2017

Arki

Perjantaina päätimme puolison kanssa pyytää asuntolainallemme erän pienentämistä toistaiseksi. Ajatus on jo jonkin aikaa ollut mielessä, mutta olemme sitä lykänneet. Olisi ollut niin hienoa saada se maksettua kokonaan pois vajaan seitsemän vuoden päästä! Voimmehan toki erää taas nostaa - kun on varaa - mutta näillä näkymin se on unelmointia.

Laskeskeltuamme tulojemme epävarmuutta tulevan talven, kevään ja kesänkin aikana tulimme siihen tulokseen että on tulossa  aikoja joihin on syytä varautua jo ennakkoon. Otetaan metsähiirestä mallia: kerätään mahdollisimman monta jyvää ennen talventuloa talteen jotta pärjätään uuteen satokauteen asti.

Toivottavasti pankki tulee vastaan.

perjantai, 17. marraskuu 2017

Purkkikala

Pienimmissä lammissa on jo sen verran  jääkantta että ensimmäiset talven ahvenet on saatu. Valmistimme

PURKKIKALAa

  • ahvenet perataan, pienet nahkotaan ja isommat fileoidaan, leikataan kalat saksilla paloiksi
  • sekoitetaan oma maustesekoitus (sitä mitä on kaapissa ja kalalle sopii + suolaa reilusti) ja ripotellaan paloille
  • tomaattipyre/paseerattua tomaattia (ei ketsuppia; sisältää etikkaa joka ei sovi tähän) sekoitetaan joukkoon
  • lasipurkit puhdistetaan kiehuvalla vedellä
  • purkit täytetään maustetulla kalalla tiiviisti, ei liian täyteen, kanneksi alumiinifoliota palanen. Pellillä purkit eivät saa koskettaa toisiaan.
  • paistetaan uunissa +150 (kunhan alkaa kiehua lämpö lasketaan n. +120) n. 4 tuntia
  • kun kala on kypsä purkit suljetaan kiehuvalla vedellä puhdistetuilla kansilla ja laitetaan jäähtymään kuumaan uuniin
  • purkit umpioituvat ja merkkinä siitä kansi ei naksa kun painat keskeltä (lämpö on imenyt tyhjiön kannen alle). Jos kuitenkin joku purkki "naksaa" syö sisältö ensimmäiseksi.
  • Säilykkeet säilyvät hyvin muutamia kuukausia, jopa vuoden. Mainio ruoan lisuke, kala kastikkeen pohja, leivänpäällinen, pitsantäyte...
  • huom! ensimmäinen kerta opettaa seuraavaan kertaan (mm. maustaminen), jotenka kokemus on tässä hommassa paras opettaja

tiistai, 14. marraskuu 2017

Torimyynti

Olin eilen ensimmäisen kerran järjestämässäni "työhuoneessa". Päivä kului niin nopeaan etten ehtinyt juuri ajankulua huomata.

 Hesarin eilinen (13.11.2017) Fingerporin oivallus torimyyjästä tuo muistoja (ilman taka-ajatusta).

Tiedän miltä torimyyjän arkin tuntuu: olen ollut torilla myymässä 80-luvun lopussa. Silloinen kaupunginjohtaja kannusti torielämän vilkastumista ja puhui iloisenvärisistä torikojuista joita sinne laitettaisiin. Ei niitä ole vielä näkynyt (siinä kaupungissa).

Viimeksi torilla asiakkaana käydessäni näin miten sekin perinne on hiipunut. Ei ole leipä heilläkään helpossa.

Sinällään ajatus on hyvä ja perinteikäs: kotona tuotteitaan valmistavat voivat edullisesti tuoda tuotteitaan suoramyyntiin. Marketti torin laidalla on vaan kova kilpailija - eikä perinteitä arvostavalla ole useinkaan rahaa ostaa. Jos torimyyntiä harkitsee, luulenpa että se nettitori/-myynti on paljon tehokkaampaa. Asiakkaita odotellessa voi vielä tehdäkin jotain.

Muistan miltä tuntui nousta viideltä töihin, kasata torikoju viileässä aamusumussa, kuulla puolilta päivin päivän ainoan asiakkaan kävelevän ohi sanoen että on liian kallista/ei kiitos (eikä se tilauksen tehnyt hakenutkaan sitä tuotetta) ja sitten pomo kävi sanoa napsauttamassa kiitokset. 

Siinäpä Blowupit!

lauantai, 11. marraskuu 2017

Unettomuus

Uni tuli myöhään viime yönä ja heräsin juuri (05.30). Lyhyt puolihorteinen uni  näytti pahoja kuvia. Herätessäni tuntui iho vielä aralta todelta tuntuvan väkivaltaisen unen jälkeen. Sanotaan että pahat unet tarkoittavat hyvää - nyt jos koskaan toivon sitä! 

Aamukahvin äärellä koetin karistaa loput mielikuvat. Yritän vaihtaa ajatukset uusiin, sillä tiedän että pitäisi saada unta edes vähän. Jos ei nyt onnistu nukkua muutamaa tuntia uni voittaa varmasti jo puolen päivän jälkeen - ja sitten on useamman vuorokauden rytmi sekaisin. Illalla täytynee turvautua taas niihin uniapuihin...  huolettaa vain se että kauhu-unet kestävät pitempään eikä niitä pääse heräämällä pakoon.

Kaikissa meissä asuu pieni lapsi joka pelkää yön mörköjä (aikuisilla ne ovat suhteessa isompia).