Luontomatkailu on kunnassamme nousussa. Hyvin varovaisessa, koska alueellamme nyt asuvat eivät ole kovin innokkaita ottamaan riskejä ja nykyisin toimivat yrittäjät ovat kohta luopumisiässä. Tänne tarvittaisiin uutta ja rohkeaa verta.

Suomen luonnossa on paljon kaunista ja hyvää. Pystymme tarjoamaan kävijöille paljon elämyksiä, jotka ovat täällä asuville niin tavallisia ettei niitä nähdä mahdollisuutena. Tunnustan itsekin syyllistyväni tähän sokeuteen.

 

Kävelin taannoin Tokiolaisen kanssa hämärtyvässä syysillassa ja hän ihmetteli hiljaisuutta, ettei missään ole ketään ja sitä miten pystyimme kävelemään polulla jossa ei ollut koko matkalla katuvaloa. Näin kuinka hänestä tämä kaikki oli kuin pieni turvallinen seikkailu. Annoin hänelle toppahaalarit, villasukat, kintaat ja puuhkalakin. Tavoitteena hänellä oli nähdä revontulet. 

Japanilaiset eivät juo kylmää vettä. Heille se on sama kuin likainen vesi. He kuumentavat juomavetensä niin että ruokapöydässä on aina hieman lämmintä vettä. Lähteestä juominen ja kahvi-/teeveden ottaminen lammesta on siis tosi raju juttu!

Olen kuullut että lapissa viedään hollantilaisia iltapilkille. Heistä on elämys olla jäätyneen veden päällä, laittaa onki veteen ja olla "erämaan" pimenevässä illassa. Me käsitämme erämaalla jotain muuta, mutta heille se on sitä kun ei ole katuvaloja, on luontoa ympärillä, istutaan jäätyneen veden päällä, on lunta ja vähän pakkastakin.

 

Miksi siis emme avaisi silmiämme ja näkisi sitä toisten silmin? Asiat joista me nautimme voivat olla toiselle yhtä kummallisia kuin meille sammakonreidet.