Eilen ja tänään toipumista kiireisestä syksystä: olen nukkunut, ulkoillut vähän ja nukkunut lisää. Tunnen miten olen väsynyt: on kuin sammuttaisi valot... herätessäni ulkona pimeys ja sateen äänet.
Mietin
keskiansioita jotka ylittävät minun vuosiansioni tuplasti, mietin kertyneitä vuosilomia, äitiysvapaita, palkkaetuuksia, 30 vuoden työuraa samassa yrityksessä, kultakelloa 25 vuodesta, ylennystä ... kaikkea sitä mitä en ole saanut enkä tule saamaan. Mitä minä olen saavuttanut?
Mietin
tekemiäni ratkaisuja ja päätöksiä, suljettuja ja aukaisemattomia ovia, kohtalon äänetöntä ja joskus julmaakin kättä.
Mietin
missä olisin nyt?