Metsän omistamisen ilo on vähäinen: jos ostat metsää, sen hoitamisesta voi saada vähennyksiä, mutta  jos perit tai saat lahjaksi metsää ja maata ota lahja vastaan varauksella, jos ollenkaan.

Itse sain metsää isältäni lahjana. Lahjaveron on sen verran suuri, että parhaimmat kitukasvuisesta metsästä menee veroihin ja lain velvoittamiin jälkihoitoihin. Itselle ei jää yhtään mitään.

Ensimmäinen "tili" on mahdollista saada n. 30-40 vuoden päästä. Itse olen jo sen verran vanha (tai kuollut) jo silloin, että tuskin sitä iloa saan kokea. Jos hoidan metsää enemmälti, joutuvat seuraavat tästä kitukasvuisesta suosta ja sen rämeistä maksamaan verot.

Aikanaan otin lahjan vastaan siksi, että isälläni on tunneside siihen. Olen tullut siihen tulokseen että vihamiehelleni voisin tällaisen ilon suoda. 

Puhutaan tilanvaihdon suunnittelusta - vaikka maksoimme "ammattilaiselle" ei kaikki mennyt niin kuin piti. Onneksi saimme jälkikäteen asiat kohtuullistettua edes vähän.

Kun se aika tulee luultavasti myyn oman osuuteni nuoremmille metsäyhtymän jäsenille verottajan alimmalla verotusarvolla. Näin ostaja välttyy suhteettoman korkeilta jälkimaksuilta, ja joskus on vielä jonkinlainen mahdollisuus nauttia niistä tuloista joita on ansainnut tehtyään vuosia pitkäjännitteistä metsänhoitoa.