Luin viimeksi kirjoittamiani tekstejä. En ole pystynyt hidastamaan omaa elämääni. Olen seissyt pyörremyrskyn silmässä ja raapinut itseni kasaan aina uudelleen.

Yhtenä päivänä heräsin siihen etten enää nähnyt  tätä päivää saatikka huomista.

En enää tarkalleen muista mitä tapahtui (vaikka siitä on vain muutama päivä) tiesin vain etten nyt pärjää työssä - jota on pakko rahan takia tehdä.

Tunsin olevani umpikujassa kun en elä työllä - jolla pitäisi elää.

Tiesin olevani nyt yksin - vaikka ympärillä on ihmisiä jotka väittävät olevansa ystäviäni. 

Miten tähän on tultu? Se on pitkä tarina... ehkä kerron sen joskus.