Säälin niitä jotka joutuvat asunnottomana ja aidossa puutteessa pohjoisen talven kohtaamaan - taistelemaan jokaisesta hetkestä, päivästä, kuukaudesta ja vuodesta. Miten sallaisia ihmisiä voi tällainen "tavallinen" ihminen auttaa? Ymmärrän vain aavistuksena miltä sellainen ahdinko tuntuu - olenhan selvinnyt täpärästi aina piirun verran eteenpäin. Ymmärrän myös luovuttamisen ja voimattomuuden tunteen.
Joulun alla tarjotaan asunnottomille ja vähäosaisille ruokaa ja vaatteita. Miten ne kaikki muut vuoden päivät? Ihmisten epätasa-arvoisuus lisääntyy koko ajan (Suomessakin). Pienikin tasapainon menetys ja väärä valinta voi johtaa ihan "tavallisenkin" ihmisen niin syvälle, että siitä on mahdotonta omin avuin nousta. Ymmärrän että olen ollut vähältäpiti-tilanteessa jo monta kertaa.
Nyt asetan universumille ajatuksen, jonka sekä toivon että pelkään toteutuvan:
"jos minulla on tässä elämässä mahdollista tukea tällaista ihmistä/ihmisiä niin näytä se minulle, anna minulle mahdollisuus, tahtoa, resursseja ja henkistä voimaa auttaa"
Tosi on.