Vietän lomaa (siis poissa töistä), mutta tuntuu että kotona sitä vasta työtä onkin! Kaikkea sitä, mikä on jäänyt tekemättä kun olen töissä. Niin, siinä jossa saan pientä korvausta menetetystä kotiajasta.

Viimeinen kuukausi töissä alkaa marraskuun alussa, ja siihenkin on jäätävä voimia (olenhan lomalla sitä keräämässä). Herää kysymys että missähän välissä se "loma" on? Minun lomani taitaa olla korvien välissä..

Kyllä minulla täällä aika kuluu - en sitä sano - kuluu ja täytyy tulevaisuudessa kuluakin. Ainoa ongelma on se rahavirta, joka nyt on kulkenut sormieni läpi työnantajalta pankille, vakuutusyhtiölle, ruokakauppaan... tarkemmin kun ajattelen kuulostaa sitä, että minut on hyvin organisoitu rahaa jakamaan.. Näinhän se yhteiskunta pyörii ja hyvä niin. Antaa rullata vaan - minäpoika istun kyydissä niin että tukka hulmuaa!

Toissapäivänä kuulin radiossa hienon sanan, jolla kuvattiin ihmisten tunnetta arjen elämän turvallisuudesta. En vain muista mikä se oli. Sellaisen tutkimiseen ja määrittämiseen on oikein asiantuntijaryhmäkin koottu. Saavat palkkaakin siitä (tuskin ilmaiseksi pohtivat). Sellaiseen voisin ryhtyä ihan vain tällaisen arjen asiantuntijana.